Minä luon. Olen aina tehnyt, sitä on vaikea sammuttaa. En aina sano oikeita asioita. En aina tee oikeita asioita. En aina kulje oikeita polkuja.

Elämäni tähän asti on ollut jatkuvaa luomisen, ideoiden, kuvien, piirtämisen ja nyt maalaamisen taistelua. Se on väsyttävää ja vaikeaa rentoutua. Olen pakonomainen haaveilija, luovuuteni voi olla uuvuttavaa, taiteestani on tullut meditaationi, vapautukseni ja ilmaisuni.

'TAIDE ON MINUN MEDITAATIUMISENI - MEDITAATIO ON TAIDENI'

Kankaasilla työskentely on meditaatiota. Se luo rauhan ja henkisen autopilotin näkemään kaiken sokeasti.

Työ tulee luokseni. Se kulkee omalla tavallaan ja minä seuraan. Käteni ja sisuni tulee aina hulluksi, oma mieli ja kangas liittyy mukaan. Kysyn itseltäni jatkuvasti, mistä helvetistä tämä työ tulee. En kyseenalaista tätä enää.

Koen täydellistä jännitystä nähdessäni tyhjän kankaan. Minulla on rajattomasti energiaa siihen, mitä voidaan maalata, enkä tiedä, miten se päättyy. Rakastan sitä vitusti…

Laitan elämääni töihini kerros kerrokselta, huomaan rakentavani tarinaa symbolien ja motiivien kautta, kuvaavan näkemyksiäni ja luovani satiiria, herättävän ajatuksia ja inspiroivan mielikuvitusta.

Miksi odotin 55-vuotiaaksi? En uskonut pystyväni tähän. Minulle ei koskaan tullut mieleen, että voisin vain ostaa kankaan ja laittaa siihen veristä maalia… Ja kun tein sen, kaikki oli järkevää. Kun aloitin, en voinut lopettaa.

Olen ulkoisesti ikääntynyt, mutta ajatteluni on vielä nuori, näen asiat edelleen samalla tavalla kuin aina näiden samojen silmieni kautta.

Minulla on nyt ensimmäinen kokoelmani, jonka haluaisin jakaa. Sarja #00. Olen edelleen salaisuus maailmalle, en ole koskaan esiintynyt enkä myynyt.

"On aika jakaa tarinani yksityisesti, minulla on kestänyt koko elämäni ennen kuin aloin rakentamaan töitäni, mutta tuntuu hetkeltä herättää se henkiin maalissa".